Mitä tapahtuu ihmiselle kun se nukkuu koko päivän? Mitä kaikkea ihmeellistä ihminen menettää sen unen aikana, jonka hän olisi voinut saada tietoonsa? Mitä ihmeellistä ihminen kokeekaan sen aikana, että hän nukkuu ja uneksii kaikesta kauniista ja ihanasta?

Luulen, että eilisen päivän aikana en menettänyt mitään, vaikka nukuinkin koko päivän. Jos muistaisin uneni, niin olen varma siitä, että koin unessani jotakin vieläkin ihmeellisempää. Jotakin sellaista, että tänään jaksoin taas mennä.

Mikä on opettajan vastuu tehtäviä tehdessä? Tänään koulussa teimme tehtävän, jossa puolet luokkalaisista oli "odotushuoneessa" ja loput luokasta oli henkilöitä, jotka kävivät aina hakemassa yhden henkilön odotushuoneesta tiettyyn tehtävään sopien. Tehtävät oli tyyliin ketä haluat kiittää ja keneltä haluat pyytää anteeksi. Tehtävä oli hieman kuten viimeinen pari uunista ulos, eli joku oli aina viimeisenä ja yksin istumassa penkillä. Myös se ahdisti minua suunnattomasti tehtävässä, sillä osasta luokkalaisista en vain yksinkertaisesti pidä, varsinkin yksi tyttö on osasyynä siihen, että käyn terapiassa. Tehtäviä oli neljä ja kolme sujui aivan mallikkaasti, mutta kolmas.. Tämä tyttö, joka aiheuttaa minulle tuskaa ja surua, oli parini viimeisessä tehtävässä. Hän tuli itse hakemaan minua kun istuin odotushuoneessa. Itse en hakenut häntä ollenkaan. Olen paha ihminen, mutta en vain kyennyt siihen. Viimeinen tehtävä ja aiheena oli, mistä haluat kiittää. Tämä tyttö ei keksinyt mitään mistää kiittää minua. Selitteli itkien sitä, että emme ole olleet läheisiä ystäviä ja minä vain hymyilen. Ja lopuksi hän halasi. Juuri viimeksi terapiassa puhuin siitä, että minusta halaaminen on epämiellyttävää. Oma tilani on niin suuri, että jos ihminen tulee liian lähelle, ahdistun. Koko tehtävä oli todella ahdistava minulle. Oli vaikeaa mennä juttelemaan ihmisille, koska ei tiennyt, että mitä sanoo ihmisille, joiden kanssa ei ole läheinen. Opettaja varmaan ajatteli, että tehtävä olisi hauska, ja melkein kaikkien muiden mielestä se olikin. Itselläni vain on tällaisia ongelmia.

Ahdistaa kun olen tällainen tyhmä. Miksi minulle pitää olla tällaisia tunneongelmia? Miksi minua on pitänyt kiusata koulussa? Mikä minussa on vialla? Masentaa..

Huh, vapaaviikko takana. Huomenna pääsee taas takasin kouluun. Niinkuin mulla nyt olisi ollut sitä ikävä. Mutta totta se on, kun on vapaata aika kuluu hitaampaa. Tuntuu siltä, että tää viikko on kestänyt ikuisuuden. Nyt se kuitenkin onneksi loppuu. Tähän sunnuntaihin. Tänään loppuu myös Tanssii Tähtien Kanssa. Se on hassua. Yleensä kun katsoo jotain ohjelmaa, siitä on kiinnostunut jollakin tasolla. Mua koko ohjelma ei sinällään edes kiinnosta. En ole varmaan yhtään jaksoa katsonut niin, että olisin katsonut kaikki tanssit. Haluan vain tietää kuka tippuu seuraavana ja mistä huomenna puhutaan koulussa. Sillä jos ei katso ko. ohjelmaa, ei tiedä ollenkaan maanantain puheenaiheista. Ja pitäähän sitä nyt sentään siitä tietää jotakin.

Eilinen ilta baarissa oli mielenkiintoinen. Enemmänkin kuin mielenkiintoinen. Olin baarissa selvänä ja mua tultiin iskemään enemmän kuin koskaan varmaan kun olen ollut humalassa. Mikähän siihen on syynä? Olenko humalassa resuinen, eli sen näköinen, että on tullut vedettyä pidempikin putki? Olenko selvänä aurinkoisempi, koska monet miehet kommentoivat juuri sitä, että hymyilin ja olin kaunis. Pitää siis ilmeisesti mennä useammin selvänä baariin. Jos vaikka sillä tavalla löytäisi sen elämänsä miehen. Sen josta meen äiti jo puhuu. Kun olen niin kauhean vanha. Just joo..

Argh, Vilpertti haluaa tuhota kaiken kirjoittamani hyppimällä näppikselle. Se on sen lempiharrastus. Se haluaa rajata sitä, kauanko olen netissä ja kenen kanssa juttelen mesessä :) Eräällä tavalla äiti. Tänään sillä on ollut kummallinen hellyyspäivä. Olen saanut enemmän pusuja kun koskaan :)

On ollut vapaa viikko, eli aikaa kirjoittamiseen olisi ollut yllin kyllin, mutta jaksamista ei.. Musta on tullut bloginikin suhteen laiska ja saamaton! Ou jee, se tarttuu kaikkeen. Vapaa viikko koulusta tosiaan.. Olen istunut kotona. En ole kauheesti poistunut ulos, kerran terapiaan ja kauppaan ja kerran lääkäriin. Pikkasen makeeta. Ulkona paistoi aurinko ja lämpöä 19 astetta ja mä makaan sohvalla ja katson ostos-tv:tä.. Mä olen sairas tapaus. Noh, pitäähän sitä nyt joskus olla kotona ja pitää Vilpertille seuraa, vaikka tuntuu hieman siltä, että Vilpertti kaipaisi seuraa aina silloin kun mä haluisin nukkua :)

Pidin eilen Harry Potter -maratoonin. Katoin leffat 2,3 ja 4. Ykköstä en katsonut kun se just tuli telkkarista. Oli ihan sikahauskaa :D Kaikesta munkin hauskuuteni sitten koostuu... Oli niin kivaa ajatella, kuinka paljon hauskempaa voisi olla, jos olisi velho. Voisi loihtia kaikkea ja osallistua jännittäviin seikkailuihin. Kyllä mun mielikuvituksella pystyy siihen. Sain kanssa luettua pitkästä aikaa. Kirja meni päivässä, kun oikein nautti siitä, että sai lukea ja kuvitella. Toisaalta se kirja kertoi satanisteista ja siitä kuinka ne olivat käyttäneet lapsia rituaaleissaan.. Takuuvarmaa Torey Hayden tuotantoa. Kannattaa lukea, vaikka loppu onkin pettymys. Sitten olisin halunnut lukea jonkun toisen kirjan kanssa, koska lukeminen sujui, mutta omasta hyllystä ei löytynyt muuta lukematonta kirjaa kuin Dostojevskin Rikos ja Rangaistus, enkä ihan ollut sillä tuulella. :) Olenkohan koskaan..?? Kauheesti haluaisin lukea klassikoita, mutta niihin tarttuminen tuntuu enemmän kun vaikeelta. Taas olin haaveilemassa monista kirjoista akateemisessa kirjakaupassa. Onneksi ei ollut rahaa..

Ollaan Vilpertin kanssa käyty ulkona kävelemässä. Jos mulla olis digikamera, niin voisin tähän liittää kuvan siitä kun poika touhuaa pihalla valjaissa. Ollaan myös saatu monta kissaystävää. Eilenkin juttelin erään mukavan naisen kanssa kissoista puolisen tuntia. Vilpertti kyllästy jossain vaiheessa ja alkoi oikein kiskoa. Yleensä mä saan kiskoa sitä valjaissa :D Sitä on vaan ihanaa katsoa, kun Vilpsu nauttii ulkona olemisesta. Se juoksee puihin ja hyppii kiviltä toisille. Siksi olenkin miettinyt, jos Vilpsu voisi mennä porukoitteni luokse Poriin kesä- tai heinäkuussa. Saisi olla ulkona oikein olan takaa. Ja kun minä kuitenkin olen Porissa joka viikonloppu erinäisten juhlien vuoksi, niin se menisi siinä mukavasti. Kesällä olen myös pitkään töissä ja olisi se niin surku, että sitten Vilpsu joutuisi olemaan vaan sisällä. Kun ei ole tota lasitettua parveketta.. Voih.. Murehdin lapseni puolesta.

Muutenkin toi kesä jotenkin alkaa ahdistaan enemmän ja enemmän. Kaikki se mikä siihen liittyy. Työt, juhlat ja kuumuus. Mä en tykkää kuumuudesta ollenkaan. Mulle tulee aina hiki, vaikka olisi kaksi astetta lämmintä. Entäs sitten kun on lähemmäs 30 astetta ja pitää vielä pyöräillä?? Voi perse. En siis tosiaankaan jaksa. Voisi olla heti suoraan syyskuu ja joku olisi kirjoittanut mun opinnäytetyön valmiiksi :D Heh heh.. Ja varmaan onnistuu.

Olin viime perjantaina hienolla laivalla, Freedom of the Seasilla. Se on sellainen huippuristeilijä, joka lähtee Miamiin kuskaamaan amerikkalaisia turisteja. Oltiin J:n kanssa katsomassa alusta (oli se hieno) ja sitten juomassa ilmaista viiniä. Olin humalassa ja voin sanoa, että oli niin viiminen kerta kun meen J:n kanssa mihinkään juhliin. En todellakaan jaksa sitä, että sitten saan seuraavat kuusi viikkoa kuunnella sitä, mitä kaikkea olen tehnytkään. Ja kukaan muuhan ei sekoile humalassa. Se on aina vaan minä. Ja aina J on se kuka kettuilee. Terapiassa sanottiin, että mun kannattaa alkaa miettiä ystäviäni tarkemmin sitten kun mulla on parempi fiilis. Siihen tavoittelen. Oli sitten tollon viime perjantaina myös joku mies täällä kämpillä. Ei oo kauheesti miehiä täällä ollut neljän vuoden aikana. Oli joku 28 vuotias entinen malli nykyinen kusipää. Hitto sen juttuja jaksanut kuunnella. On se paskaa kun on ollut näin kauan sinkkuna. Ottaa kenet vaan kunhan se tarpeeksi vilkuttaa silmää. Ja kun olin myös melkoisen humalassa sillon.. Ehkä sekin vaikutti.. Noh, eipä tartte hetkeen harrastaa seksiä. Oli se edelleen niin kaameeta. Yök.

Huh, mikä pääsiäisloma.. Tuli itkettyä, petyttyä ja mietittyä. Viimeinen on ehkä se tärkein. Lauantaina koin pitkästä aikaa suurwen ja ikävän hylätyksitulemisen tunteen ja tunteen siitä, että ketään ihmistä ei kiinnosta ollenkaan koko olemassa oloni. Onneksi maailmassa on ihania ihmisiä, joilla on sydän oikealla paikalla ja he jaksavat kuunnella ja olla lähellä. Kiitos siitä sinulle JW. Palautit uskon ihmisiin. Mutta huomasi kyllä todella taas sen, että kuka on oikea ystävä ja kuka haluaa olla sinulle tärkeä. Voi itsekin alkaa miettiä sitä uudelleen, että keneen luottaa ja kenen kanssa haluaa olla.

Olen kesällä kaaso. Tämä asia on minua stressaannuttanut aivan helvetisti. Varsinkin polttareiden suunnittelu. Tuntuu, että maailmassa osaa olla todella tyhmiä ihmisiä. Viikonloppuna sain taas tajuta sen. Tuntuu siltä, että morsian ei oikein ymmärrä sitä, mikä on polttareiden pääteema ja keitä polttareihin kutsutaan. Omasta mielestäni sinne kutsutaan läheisimmät ystävät, jotka tuntevat sinut parhaiten ja ovat sinulle tärkeitä. Tämä ystäväni ja morsian on kuitenkin kasvattanut polttarivieraslistaa jatkuvasti kevään mittaan muutamalla henkilöllä per kuukausi. Taas lauantaina listalle ilmestyi kaksi ihmistä lisää. Mulla paloi sillon kiinni. Sanoin aika rumasti, mutta halusin kerrankin toimia niin kuin terapeuttini haluaa. Että ajattelisin itseäni ja omaa jaksamistani. Nyt morsian miettii sitä, että jos en enää järjestäisikään polttareita (jotka on melkein järjestetty jo) mutta olisin edelleen kaasona. Mua suututtaa. Olen sanonut, että ilmoitan itse, jos minusta tuntuu, että en jaksa, mutta nyt morsian ehdottaa, että en enää tekisi sitä. Mua pelottaa, että jos suostun, niin polttareiden suunnitelmat muuttuvat. Voi perse. En jaksa! Onneksi en ole varannut mitään paikkaa alkuperäisen vierasmäärän mukaan, koska muuten olisin varmasti helisemässä. Hemmetti, ensin on kuusi vierasta ja nyt 12.. Kele. Mä en halua polttareita, kun/jos menen joskus naimisiin..

Olen miettinyt itseäni. Miksi, voi miksi, loukkaannun niin helposti??!! Elämäni olisi 100 kertaa helpompaa, jos osaisin miettiä tilanteita pidemmälle kuin sentin päähän silloin kun tunnen, että mua mollataan ja mulle ollaan ilkeitä. En ihmettele, jos kaikki mun kaverit pian kaikkoaa. Ällöttävää kun on näin tunteellinen siili..