Heh, kukaan ei käy mun blogissa lukemassa, mutta kirjoitan silti. Kirjoitan itselleni.

Mulla on kumma mieli. Eilen kun kirjoitin tänne, olin iloinen. Onnellinen en ole ollut moneen aikaan. Sitten tuli iltapäivä ja tajusin, että en ollut nähnyt ketään ihmistä. Vilpertti nyt oli pitänyt minulle seuraa ja oli pussaillut mua, mutta ei kauheen ihmismäistä. Tajuttuani tämän tilanteeni, eli sen, että olen NIIIIN yksinäinen, aloin itkeä. Aloin miettiä sitä, että jos en kävisi koulua, niin kauanko menisi, ennen kuin kukaan huomaisi, että olen kuollut.. Varmaan aika kauan. Siihen saakka, että äiti tai isä soittaisi. En tajua, mikä muhun taas meni. Kun tuli niin paha olla. Se kun tajuaa, että on ihan paska, ettei kukaan edes voi olla kiinnostunut mun seurastani. Varmaan kissakin lähtisi, jos en antaisi sille ruokaa. Itkeekö kukaan muu kirjoittaessaan blogiaan? Eipä varmaan.. Mä olen niin epäonnistunut. Eilen illalla sitten kun oli niin paha olo, ostin sipsejä ja dippiä. Pikkaisen jotain hyvää elämää. Syötyäni pussin tuli morkkis ja oksensin.. Tuli muka sitten hyvä olo. Pikkaisen.. Parempi olo tuli..

Tänään koulussa J oli ihan outo.. Ihan kun sitä ei olis kiinnostanut mikään asia, mitä mun suustani tuli. Niin, en siis edes osaa pitää ystäviä. Onko ihme, että olen yksin. Opo kertoi, että meen paskakoulusta ei voi valmistua lokakuussa, jos opinnäytetyö on kesken, eli valmistun vasta joulukuussa. Lisää stressattavaa, saanko opintotukea 4 kuulle, koska mulla ei oo kauheesti opintopisteitä jäljellä?? Jos en saa, niin löydänkö töitä, että voin elättää itseni ja kissani?? Mistä mä saan töitä?? ARGH! Ja sitten olikin pakko mennä Heselle syömään tähän inhottavaan kiukkuun ja aggressioon. On se onni, että voi aina syödä kaikkiin tunteisiin mitä tuntee.. Suruun, iloon, aggressioon, pelkoon ja ihan mihin vaan. Kun vaan on sellanen ontto fiilis. Kuinka paljon itteään voi vihata?

Ja nyt toi mies, (josta itse tykkään, mutta hänelle olen vain kaveri) kertoo, kuinka hän tekisi puolestani mitä vain. Ei niin saa sanoa, kun tietää, että olen häneen ihastunut ja odotan häneltä niin paljon sitä jotakin, että hänkin olisi minuun ihastunut. Ei noin saa tehdä. Alkaa itkettää ja tule suru. Luulen sitten taas liikoja ja paha olo vaan pahenee. Kuvittelen vielä, että joku voisi olla muhun ihastunut. Heh.

Että mä pidän näistä maailman kaikkeuden kamalimmista päivistä NIIN paljon.