Oih ja voih :) Eilen loppui neliosainen BBC:n sarja Kotiopettajattaren romaani, Jane Eyre. Oli aivan ihanaa katsoa kuinka Jane ja Edward lopulta saivat toisensa, ja ohjelmassa oli myös paljon aivan ihanaa dialogia, jota joskus toivoo sitten käyvänsä kun sen oikean löytää :)

Muuten on kyllä romantiikka niin kuollut mun elämästä. Toisinaan sitä ei edes kaipaa, mutta sitten on päiviä kun toivoo, että ei olisi sinkku. Olisi jotain muuta. Mutta sitten taas toisaalta, olen asunut niin kauan yksin, että en voi kuvitella asuvani kenenkään kanssa. Tai ainakin siihen tilanteeseen sopeutumiseen menee kauan aikaa. Jos kukaan nyt koskaan jaksaa kuunnella mun kiukuttelua siitä, että tiskiharja on väärin päin!!

Vilpertillä on huomionkipeyskausi. Koko ajan pitää olla sylissä ja mouruta, kertoa, että hän istuu lattialla vieressän (jos en vaikka huomaa). Jaloissa pitää pyöriä myöskin koko ajan. Vilpertti ei oikein ymmärrä sitä, että se lisää vahinkoriskiä. Olen melkein istunut Vilpertin päälle, astunut päälle ja avannut oven suoraan Vilpertin naamaan, koska hän on vain tunkenut jostain jalkojeni välistä tms. Hän ei nyt oikeen hiffaa.. Ja sitten Vilpertti rakastaa kontrolloida mun mesekeskusteluja hyppäämällä näppiksen päälle ja painamalla ESC:n pohjaan. Hellyyttä on monenlaista :)